Nalletohtori

Kotiäitiys on ihanaa. Ikinä ei tiedä missä roolissa saa seuraavaksi olla. Tänään olen nalletohtori. Keskimmäisen lapseni pehmokoiran tassu on melkein irti. Tässä pieni potilas:

ja tässä hänen pipi:

paikattu hauveli pääsee takaisin leikkeihin:

:)

Pikaruoka nro2

Nakkikeitto. Se siitä, tarviiko selittää enempää? Nopeaa tehdä, aineet löytyy useimmiten valmiiksi kaapista ja lapset syövät sitä kun siinä on nakkia.

Tässä resepti lyhykäisyydessään:

lihalientä (vettä+ lihaliemikuutio)
pari porkkanaa
 pari perunaa
 muita juureksia (jos löytyy, tällä kertaa ei löytyny edes pakastimesta)
 pari nakkia


Pilko kaikki samankokoisiksi ja keitä kypsiksi. Nauti hyvän leivän ja maidon kera.

Ikuisuusprojekti etenee

Kun flunssa pukkaa päälle ei oikein mitään jaksa tehdä. Silloin saa hyvällä omalla tunnolla istua sohvan nurkassa ja kutoa.
 Villatakkini on siinä vaiheessa että kaikki osat ovat valmiina (hihat olikin nopeaa kutoa). Itse en tykkää yhdistellä osia neulan kanssa (olisiko syynä piikkikammoni?) joten yhdistä osat yhteen neulomalla. Kolmen puikon päättely on mukavaa ja kaunista jälkeä tulee nopeasti.

Tässä homma kuvien avustuksella:

Poimi puikoille reunoista silmukat (tässä kuva nurjalta puolelta)

Käännä työ oikeat puolet vastakkain

Ota avuksi kolmas puikko, neulo poimitut puikot apupuikolla yhteen

Kun apupuikolla on kaksi neulottua silmukkaa tee ylivetokavennus. Jatka yhteen neulimista ja ylivetokavennuksia koko sauman verran.

Valmis sauma näyttää hyvältä nurjalla puolella

ja siistiltä oikealta puolelta

Huhuu!

Mitä nämä ovat?

 No ruokaa tietysti!

Pinaattikeittoa, kananmunan puolikas sekä kokonaisia pippureita (musta- ja rosepippureita).

Esikoinen oli nähnyt televisiossa haamusoppaa ja pakkohan sitä oli tehdä. Kiva ajatus, ruuallahan ei saa leikkiä... Mut eipä tän mamman tarvinnut miettiä mitä ruokaa laittaa :D

Näitä ajatuksia lisää kiitos!

Lapset leipoo

Tein lapsille pienen pullataikinan ja pienet leipurit saivat tehdä itse omat iltapäiväkahvinsa (norm. perheissä puhutaan välipalasta). Näky ja maku olivat sen mukaiset; mistään muualta ei löydy yhtä hyviä ja hienoja pullia kuin omien lapsien tekemät pullat! Tytöt pitäytyivät perinteisissä pullatyyleissä; toinen teki rusinapullaa (rusinoita riitti jopa pulliinkin saakka, ei vain leipurin suuhun) ja toisen lemppari on voisilmäpulla. Ai että kun oli hyviä!!! Siis huom: OLI! Miehelle jätin sivupöydälle maistiaisen, muuten pullat hävisivät nopeasti.

Ikuisuusprojekti nro 1

Villatakki

Yksi ikuisuusprojekteistani käsitöiden saralla on tämä aivan ihana villatakki. Vuoden 2011 Modasta löytyi ohjeet ja pakkohan sellainen oli aloittaa. Keväällä ilmestynyt lehti inspiroi tekemään syksyksi uuden takin. Kyseisen ohjeen langat olisivat maksaneet silkin tilkkuja joten vaihdoin langan seitsemään veljekseen. Silloin myynnissä ollut erikoisväri tarttui kaupasta mukaani, vain muutaman kerä verran. Sit iski niskajumi sekä jotain muutakin minkä takia työ jäi vaiheeseen ja siirtyi laatikkoon odottamaan päivää parempaa. Meni vuosi; totesin että tarvitaan lisää erikoisväristä lankaa. Onneksi ystäväni löysi kyseistä lankaa lisää. Sit iski aivottomuus; en osannut tehdä palmikkoa (pienenvauvanäidin-syndrooma). Taas vierähti vuosi. Kun ollaan pari viikkoa nukuttu sekä öisin että päivisin alkoi tulla fiilis että vois jatkaa taas. Niskajumi on aikamoinen mutta jumppa pitää sen kurissa. Saisinkohan täksi jouluksi takin valmiiksi? Siitähän ei puutu kun toinen hiha, kaulus ja viimeistely... Ehkä ensi syksyksi...

Villasukat

Meidän laminaatti kuluttaa sukkia. Ja villasukkien ystävänä saa yhdet sukat olla aina puikoilla(onhan huushollissa useampi käyttäjäkin).
 Nämä sukat ovet jämälanka-sukat eli tehty niistä pienistä jämistä joita jää aina kun jotain tekee. Normaalit sukat, normaalilla ohjeella (paitsi kantapäät normaalina, ei vahvennettuna.)

"Äiti, mun päätä kutittaa"

Näin alkoi mun aamuni tänään. Pienen tarkastelun jälkeen totesin että "hyi yök!". Sit iski järki, nyt ei saa pelästyttää esikoista joka on aika herkkä (varsinkin ötököiden suhteen). Hetken neidin kanssa ihmeteltiin että mitäs nyt. Kello näyttää puolta seitsemää. Mihin aikaan apteekki aukeaa? Netti osaa kertoa että vasta parin tunnin päästä. Googletin sana päätäi ja löysin paljon luettavaa, lapsille laitoin pikkukakkosen. Jälkeen päin aloin miettimään, olisiko se örkki pitänyt ottaa pois sieltä päästä? Enää en sitä löytänyt... Sit se iski, kesken kahvinkeiton, ei jukupliu: tytöt jää tänään kotiin. Pitäiskö koululle ilmoittaa? Entä viikonlopun vieraille (esikoisen synttäreistä kerron kunhan ehdin kirjoittamaan)? Tekstiviestit lähti seitsemän jälkeen. Sit iski paniikki, kaikki täytyy pestä! Mites lelut? Patjat? Sohvat? Torkkupeitot? Hiusharjat? Pompulat ja pinnit? No, pesukone sekä kuivausrumpu saa laulaa koko päivän, niinkuin imurikin.
 Apteekissa oltiin todella mukavia, näkivät vissiin ilmeestä että paniikki iskee kohta. Sain hyvät neuvot, kamman ja shampoon. Vielä kotimatkalla mietin että olisinko sittenkin nähnyt harhoja ennen aamukahvia. Mut kotona iski totuus vasten kasvoja. Esikoiselta löytyi kymmenen sätkyttelijää päästään sekä multa kaksi (miksei mun päänahka oo kutissut?). Loput perheestä nollilla (luojan kiitos!). Pojille päätettiin leikata uudet hiusmallit (1mm siilit) joten ei tarvitse heitä shampoottaa. Tytöille litku päähän ja jätskit kylppäriin. Esikoinen hoki koko pesun että " tää on tyhmää, tää on tyhmää" ja keskimmäinen kyseli "koska tää loppuu" ja "ei saa tulla silmiin". Sit taas kampa kouraan. Onko nää saivareita vai hilsettä? Onneksi äitini riensi apuun, kampasi minun pääni sekä kuivasi tyttöjen päät. Sain vihdoin omat hiukset täishampooseen.

Pesemistä riittää vielä Paljon enkä oikein tiedä mitä tekisin kaikille pehmoleluille, kai ne täytyy pussittaa pariksi viikoksi (miten selität juuri unikoulun käyneelle taaperolle että Uh-uh menee pariksi viikoksi jäähylle?).
 Kesällä luin Hietamiehen Tarhapäivän ja kyseisen kirjan henkilöt ovat pyörineet mielessä koko päivän, siinähän käytiin sama rumba läpi. Olen muistellut miten Antti laittoi Paavon ja Tertun kylppäriin shamppoot päässään syömään jäätelöä jotta vaikutusaika kuluu nopeammin. Meidän lapset saavat siis kiittää Eveä kun saivat syödä jäätelöä kylppärissä täishampoo päässään :).

Tätä tämä elämä on, ikinä ei tiedä mitä tapahtuu ja aina menee suunnitelmat uusiksi.

Tiskirätti ja patalappu

Sain ihanalta ihmiseltä lainaksi kirjan jossa oli ihania patalappujen ohjeita (väsymyksestä johtuen en muista enää kirjan enkä kirjailijan nimeä). Päätin tarttua härkää sarvista ja tehdä oikein pitsipatalapun (pitsi ei ole minun makuuni sopivaa), ja hyvinhän tuo onnistui. Bambu-lankaa käytin molemmissa töissä, puikot kokoa 3,5 ja virkkuukoukku nro 2,5. Käyttöön menevät heti.

Historian havinaa

Olen onnekas ihminen. Elämässäni on säilynyt yksi paikka muuttumattomana, mummula. Varhaisimmat muistoni liittyy mummulaan ja mummuuni. Mummun paistamat lätyt omenahillon kanssa, takkatulen rätinä ja tuoksu nukkumaan mentäessä sekä leppoisa, ajaton tunnelma. Murrosiässä sain kokeilla siipiäni ja siellä tutustuin kesätyön tuomaan velvollisuuteen sekä vapauteen. Sukulaisten ja naapureiden ystävällisyys sekä yhteisöllisyys yllättää itseni vielä tänäkin päivänä. Sain taas viikonloppuna nauttia näistä tunnelmista.

omenoita riittää hilloon tänäkin vuonna

 Ruuan kanssa saa joskus vähän leikkiäkin, varsinkin jos sillä saa lapset syömään kasviksia. Tämä kyseinen kukkanen ei ole minun tekemäni, pääsin välillä valmiiseen pöytään :)

Illalla kun koko päivän on ollut ulkona, kaipaa jonkun hyvän kirjan sänkyyn (varsinkin kun pitää edelleen unikoulua kuopukselle). Äitini on saanut alle kymmenvuotiaana lahjaksi omalta äidiltään Virtasen kirjoittamat Seljan tyttöjen kirjasarjan. Olen jo useampaan kertaan lukenut kirjasarjan, mutta edelleen se viehättää. Elämän rauhallinen tahti sekä yhteisöllisyys kiehtoo, sekä muukin ajatusmaailma (Thalia-kerho sekä Maailmanparantajat). Miksei nykyään enää toimita niin?

Muistan kun lapsena sain lahjaksi (lahjan antajaa en muista) suklaisen nallen (niinkuin suklaapukki). Säilytin ja prässäsin kääreen ja nyt nalle palvelee kirjanmerkkinä yhdessä Seljan tyttöjen kirjassa.

Elonkorjuu

Syksy pukkaa päälle, joten on aika sadonkorjuun. Meillä poika nyppäsi koko sadon irti tänään. Ja lopputulos oli:

tämä on siis tuuman mittainen paprika!

hih... :)

Hartiahuivi

Tiskirätin yhteydessä mainitsin bambu-langasta tehdyn huivin. Sain siis kassillisen bambu-lankaa lahjaksi eikä ollut ongelmaa päättää mitä siitä halusin tehdä. Hyvä kun maltoin odottaa vieraiden lähtöä, bambu-puikoille lähti kolmiohuivi. Ohje-osviittaa hain Ullasta, lopulta huivista tuli ihan omanlainen.
 Tässä kuvassa huivi on vielä pingoituksessa, tällä hetkellä huivi on pyykissä kun poika päätti luututa sillä likaisen lattian... Käyttöön lähtee heti kun ilmat viilenee.

                                         huivin koko n. 150x75cm

Rusinakakku

Yhteen lapsuuteni makumuistoista kuuluu hyvin vahvasti rusinakakku. Äitini suosikki ja minunkin yksi suosikeistani. Taas tuli viikonloppuna huomattua että kyllä äiti tämän kakun leipoo paremmaksi kuin minä (onko se sitä suurta rakkautta mitä hän kakkuun lisää vai mitä minun kakustani puuttuu?), mutta joskus teen itsekin kakkua, tai laitan lapset asialle niinkuin tässä kakussa kävi. Alkuperäiseen kakkuun ei kuorrutus kuulu mutta tytöt välttämättä jotain kakun päälle halusivat. Kakun maku muuttuu sen mukaan käyttääkö kermaviiliä vai jugurttia, meillä tuo kermaviili on tainnut viedä voiton.

 2 dl kermaviiliä tai vastaavaa
 1 dl sokeria
 1,5 dl tummaa siirappia
 125 g voisulaa
 0,5-1 pkt rusinoita
 kanelia
 neilikkaa
 inkivääriä
 muskottia
 4 dl vehnäjauhoja
 1 tl soodaa


Sekoita aineet keskenään. Käytä mausteita oman mielen mukaan (0,5 tl on hyvä aloittaa) ja laita rusinoita niin paljon kun ehtii (ennenkun lapset ehtivät syödä kaikki). Rasvaa taikinassa on tarpeeksi, vuokaa ei tarvitse voidella. Paista uunissa noin tunti 175 asteessa.

Kuorrutteessa on Alku-karkkeja ja voita sulatettuna. Tuli  muuten tosi hyvää!

Pizzaa

Tästä tulee kaksi pellillistä pizzaa, toisen voi vaikka pakastaa (parasta pikaruokaa).

Pohja:
 4 dl lämmintä vettä
 1 pss kuivahiivaa
 1 tl suolaa
 1 tl sokeria
 8 dl vehnäjauhoja
 5 rkl öljyä

 Täyte:
 1 pkt yrtin makuista tomaattimurskaa
 2 pkt broilersuikaleita (Rainbow uutuus)
 1 prk ananaspaloja
 oliiveja, jalopenoja
 juustoraastetta



Sekoita suola ja sokeri lämpöisen veden joukkoon. Lisää puolet jauhoista hiivan joukkoon ja vatkaa veden sekaan. Vaivaa loput jauhoista taikinaan ja lisää viimeisenä öljy. Kohota lämpimässä paikassa liinan alla vajaa tunti.
 Jaa taikina kahteen osaan ja kauli kahdelle pellille. Levitä täytteet päälle ja paista kuumassa uunissa 225-250 asteessa vartti.