Näin alkoi mun aamuni tänään. Pienen tarkastelun jälkeen totesin että "hyi yök!". Sit iski järki, nyt ei saa pelästyttää esikoista joka on aika herkkä (varsinkin ötököiden suhteen). Hetken neidin kanssa ihmeteltiin että mitäs nyt. Kello näyttää puolta seitsemää. Mihin aikaan apteekki aukeaa? Netti osaa kertoa että vasta parin tunnin päästä. Googletin sana päätäi ja löysin paljon luettavaa, lapsille laitoin pikkukakkosen. Jälkeen päin aloin miettimään, olisiko se örkki pitänyt ottaa pois sieltä päästä? Enää en sitä löytänyt... Sit se iski, kesken kahvinkeiton, ei jukupliu: tytöt jää tänään kotiin. Pitäiskö koululle ilmoittaa? Entä viikonlopun vieraille (esikoisen synttäreistä kerron kunhan ehdin kirjoittamaan)? Tekstiviestit lähti seitsemän jälkeen. Sit iski paniikki, kaikki täytyy pestä! Mites lelut? Patjat? Sohvat? Torkkupeitot? Hiusharjat? Pompulat ja pinnit? No, pesukone sekä kuivausrumpu saa laulaa koko päivän, niinkuin imurikin.
Apteekissa oltiin todella mukavia, näkivät vissiin ilmeestä että paniikki iskee kohta. Sain hyvät neuvot, kamman ja shampoon. Vielä kotimatkalla mietin että olisinko sittenkin nähnyt harhoja ennen aamukahvia. Mut kotona iski totuus vasten kasvoja. Esikoiselta löytyi kymmenen sätkyttelijää päästään sekä multa kaksi (miksei mun päänahka oo kutissut?). Loput perheestä nollilla (luojan kiitos!). Pojille päätettiin leikata uudet hiusmallit (1mm siilit) joten ei tarvitse heitä shampoottaa. Tytöille litku päähän ja jätskit kylppäriin. Esikoinen hoki koko pesun että " tää on tyhmää, tää on tyhmää" ja keskimmäinen kyseli "koska tää loppuu" ja "ei saa tulla silmiin". Sit taas kampa kouraan. Onko nää saivareita vai hilsettä? Onneksi äitini riensi apuun, kampasi minun pääni sekä kuivasi tyttöjen päät. Sain vihdoin omat hiukset täishampooseen.
Pesemistä riittää vielä Paljon enkä oikein tiedä mitä tekisin kaikille pehmoleluille, kai ne täytyy pussittaa pariksi viikoksi (miten selität juuri unikoulun käyneelle taaperolle että Uh-uh menee pariksi viikoksi jäähylle?).
Kesällä luin Hietamiehen Tarhapäivän ja kyseisen kirjan henkilöt ovat pyörineet mielessä koko päivän, siinähän käytiin sama rumba läpi. Olen muistellut miten Antti laittoi Paavon ja Tertun kylppäriin shamppoot päässään syömään jäätelöä jotta vaikutusaika kuluu nopeammin. Meidän lapset saavat siis kiittää Eveä kun saivat syödä jäätelöä kylppärissä täishampoo päässään :).
Tätä tämä elämä on, ikinä ei tiedä mitä tapahtuu ja aina menee suunnitelmat uusiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti