Iltapalapiirakka

Puuro ja leipä ovat hyviä iltapaloja (ainakin meidän perheessä) mutta välillä kaipaa jotain muutakin. Piirakat ovat hyvä vaihtoehto jos vaihtelua kaipaa. Kaupasta iski silmiini Savuhovin palvirouhe. Rouheesta tulee mielestäni paras piirakka (ja pizza) mutta rouheita ei aina ole saatavilla (Kivikylän kinkkurouhe on parasta rouhetta). Savuhovi yllätti positiivisesti! Rouheesta löytyy myös broileria ja kalkkunaa.

Iltapalapalvipiirakka

1 valmis piirakkapohja (pakaste)
 1 prk kermaviiliä
loraus maitoa
 2 munaa
 sinihomejuustoa
 juustoraastetta
 palvirouhetta
 sipulijauhetta
 paprikajauhetta
 pippurirouhetta

 Painele sulanut pohjataikina piirakkavuokaan tai irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Sekoita loput aineet kulhossa sopivaksi "töhnäksi". Laita aineita oman maun mukaan. Osan juustoraasteesta voi ripotella päälle. Kaada (töhnä" pohjan päälle ja paista 200 asteessa puolisen tuntia tai kunnes piirakka on kypsä. Terveysintoilija voi nauttia tämän salaatin kera, meillä nautitaan mehun kanssa. Nam!

Syksyinen kakku

Syksyinen "kermaviili"kakku

2 dl mangojugurttia
 2 rkl omenahilloa
 2 dl sokeria
 75 g voisulaa
 0,5 dl öljyä
 1 dl täysjyvä luomu spelttijauhoja
 3,5 dl vehnäjauhoja
 1 tl soodaa
 ripaus kanelia
 ripaus inkivääriä
ripaus neilikkaa


 Sekoita kaikki aineet yhteen ja paista voidellussa vuuassa 175 asteessa noin tunti
.

 Tein tämän koulun vanhempainyhdistuksen kalenteriprojektin kokoukseen ja kakku hävisi hyvin nopeasti. Ja syöjiä taisi olla seitsemän...

Ikuisuusprojekti

Mä tein sen!!! JEE!!
 Eli siis valmista tuli. Takki päätyi heti, ennen venyttämistä tai prässäämistä, käyttöön. Ja onnellinen sekä ylpeä takin omistaja olen. Nyt odottelen että tulee niin kylmää että takkia voi pitää sisällä, ulkona se on vähän huono kun tuuli menee läpi (ja meillä tuulee aina).

Syksyinen väri

Esikoinen mallina

Nalletohtori

Kotiäitiys on ihanaa. Ikinä ei tiedä missä roolissa saa seuraavaksi olla. Tänään olen nalletohtori. Keskimmäisen lapseni pehmokoiran tassu on melkein irti. Tässä pieni potilas:

ja tässä hänen pipi:

paikattu hauveli pääsee takaisin leikkeihin:

:)

Pikaruoka nro2

Nakkikeitto. Se siitä, tarviiko selittää enempää? Nopeaa tehdä, aineet löytyy useimmiten valmiiksi kaapista ja lapset syövät sitä kun siinä on nakkia.

Tässä resepti lyhykäisyydessään:

lihalientä (vettä+ lihaliemikuutio)
pari porkkanaa
 pari perunaa
 muita juureksia (jos löytyy, tällä kertaa ei löytyny edes pakastimesta)
 pari nakkia


Pilko kaikki samankokoisiksi ja keitä kypsiksi. Nauti hyvän leivän ja maidon kera.

Ikuisuusprojekti etenee

Kun flunssa pukkaa päälle ei oikein mitään jaksa tehdä. Silloin saa hyvällä omalla tunnolla istua sohvan nurkassa ja kutoa.
 Villatakkini on siinä vaiheessa että kaikki osat ovat valmiina (hihat olikin nopeaa kutoa). Itse en tykkää yhdistellä osia neulan kanssa (olisiko syynä piikkikammoni?) joten yhdistä osat yhteen neulomalla. Kolmen puikon päättely on mukavaa ja kaunista jälkeä tulee nopeasti.

Tässä homma kuvien avustuksella:

Poimi puikoille reunoista silmukat (tässä kuva nurjalta puolelta)

Käännä työ oikeat puolet vastakkain

Ota avuksi kolmas puikko, neulo poimitut puikot apupuikolla yhteen

Kun apupuikolla on kaksi neulottua silmukkaa tee ylivetokavennus. Jatka yhteen neulimista ja ylivetokavennuksia koko sauman verran.

Valmis sauma näyttää hyvältä nurjalla puolella

ja siistiltä oikealta puolelta

Huhuu!

Mitä nämä ovat?

 No ruokaa tietysti!

Pinaattikeittoa, kananmunan puolikas sekä kokonaisia pippureita (musta- ja rosepippureita).

Esikoinen oli nähnyt televisiossa haamusoppaa ja pakkohan sitä oli tehdä. Kiva ajatus, ruuallahan ei saa leikkiä... Mut eipä tän mamman tarvinnut miettiä mitä ruokaa laittaa :D

Näitä ajatuksia lisää kiitos!

Lapset leipoo

Tein lapsille pienen pullataikinan ja pienet leipurit saivat tehdä itse omat iltapäiväkahvinsa (norm. perheissä puhutaan välipalasta). Näky ja maku olivat sen mukaiset; mistään muualta ei löydy yhtä hyviä ja hienoja pullia kuin omien lapsien tekemät pullat! Tytöt pitäytyivät perinteisissä pullatyyleissä; toinen teki rusinapullaa (rusinoita riitti jopa pulliinkin saakka, ei vain leipurin suuhun) ja toisen lemppari on voisilmäpulla. Ai että kun oli hyviä!!! Siis huom: OLI! Miehelle jätin sivupöydälle maistiaisen, muuten pullat hävisivät nopeasti.

Ikuisuusprojekti nro 1

Villatakki

Yksi ikuisuusprojekteistani käsitöiden saralla on tämä aivan ihana villatakki. Vuoden 2011 Modasta löytyi ohjeet ja pakkohan sellainen oli aloittaa. Keväällä ilmestynyt lehti inspiroi tekemään syksyksi uuden takin. Kyseisen ohjeen langat olisivat maksaneet silkin tilkkuja joten vaihdoin langan seitsemään veljekseen. Silloin myynnissä ollut erikoisväri tarttui kaupasta mukaani, vain muutaman kerä verran. Sit iski niskajumi sekä jotain muutakin minkä takia työ jäi vaiheeseen ja siirtyi laatikkoon odottamaan päivää parempaa. Meni vuosi; totesin että tarvitaan lisää erikoisväristä lankaa. Onneksi ystäväni löysi kyseistä lankaa lisää. Sit iski aivottomuus; en osannut tehdä palmikkoa (pienenvauvanäidin-syndrooma). Taas vierähti vuosi. Kun ollaan pari viikkoa nukuttu sekä öisin että päivisin alkoi tulla fiilis että vois jatkaa taas. Niskajumi on aikamoinen mutta jumppa pitää sen kurissa. Saisinkohan täksi jouluksi takin valmiiksi? Siitähän ei puutu kun toinen hiha, kaulus ja viimeistely... Ehkä ensi syksyksi...

Villasukat

Meidän laminaatti kuluttaa sukkia. Ja villasukkien ystävänä saa yhdet sukat olla aina puikoilla(onhan huushollissa useampi käyttäjäkin).
 Nämä sukat ovet jämälanka-sukat eli tehty niistä pienistä jämistä joita jää aina kun jotain tekee. Normaalit sukat, normaalilla ohjeella (paitsi kantapäät normaalina, ei vahvennettuna.)

"Äiti, mun päätä kutittaa"

Näin alkoi mun aamuni tänään. Pienen tarkastelun jälkeen totesin että "hyi yök!". Sit iski järki, nyt ei saa pelästyttää esikoista joka on aika herkkä (varsinkin ötököiden suhteen). Hetken neidin kanssa ihmeteltiin että mitäs nyt. Kello näyttää puolta seitsemää. Mihin aikaan apteekki aukeaa? Netti osaa kertoa että vasta parin tunnin päästä. Googletin sana päätäi ja löysin paljon luettavaa, lapsille laitoin pikkukakkosen. Jälkeen päin aloin miettimään, olisiko se örkki pitänyt ottaa pois sieltä päästä? Enää en sitä löytänyt... Sit se iski, kesken kahvinkeiton, ei jukupliu: tytöt jää tänään kotiin. Pitäiskö koululle ilmoittaa? Entä viikonlopun vieraille (esikoisen synttäreistä kerron kunhan ehdin kirjoittamaan)? Tekstiviestit lähti seitsemän jälkeen. Sit iski paniikki, kaikki täytyy pestä! Mites lelut? Patjat? Sohvat? Torkkupeitot? Hiusharjat? Pompulat ja pinnit? No, pesukone sekä kuivausrumpu saa laulaa koko päivän, niinkuin imurikin.
 Apteekissa oltiin todella mukavia, näkivät vissiin ilmeestä että paniikki iskee kohta. Sain hyvät neuvot, kamman ja shampoon. Vielä kotimatkalla mietin että olisinko sittenkin nähnyt harhoja ennen aamukahvia. Mut kotona iski totuus vasten kasvoja. Esikoiselta löytyi kymmenen sätkyttelijää päästään sekä multa kaksi (miksei mun päänahka oo kutissut?). Loput perheestä nollilla (luojan kiitos!). Pojille päätettiin leikata uudet hiusmallit (1mm siilit) joten ei tarvitse heitä shampoottaa. Tytöille litku päähän ja jätskit kylppäriin. Esikoinen hoki koko pesun että " tää on tyhmää, tää on tyhmää" ja keskimmäinen kyseli "koska tää loppuu" ja "ei saa tulla silmiin". Sit taas kampa kouraan. Onko nää saivareita vai hilsettä? Onneksi äitini riensi apuun, kampasi minun pääni sekä kuivasi tyttöjen päät. Sain vihdoin omat hiukset täishampooseen.

Pesemistä riittää vielä Paljon enkä oikein tiedä mitä tekisin kaikille pehmoleluille, kai ne täytyy pussittaa pariksi viikoksi (miten selität juuri unikoulun käyneelle taaperolle että Uh-uh menee pariksi viikoksi jäähylle?).
 Kesällä luin Hietamiehen Tarhapäivän ja kyseisen kirjan henkilöt ovat pyörineet mielessä koko päivän, siinähän käytiin sama rumba läpi. Olen muistellut miten Antti laittoi Paavon ja Tertun kylppäriin shamppoot päässään syömään jäätelöä jotta vaikutusaika kuluu nopeammin. Meidän lapset saavat siis kiittää Eveä kun saivat syödä jäätelöä kylppärissä täishampoo päässään :).

Tätä tämä elämä on, ikinä ei tiedä mitä tapahtuu ja aina menee suunnitelmat uusiksi.

Tiskirätti ja patalappu

Sain ihanalta ihmiseltä lainaksi kirjan jossa oli ihania patalappujen ohjeita (väsymyksestä johtuen en muista enää kirjan enkä kirjailijan nimeä). Päätin tarttua härkää sarvista ja tehdä oikein pitsipatalapun (pitsi ei ole minun makuuni sopivaa), ja hyvinhän tuo onnistui. Bambu-lankaa käytin molemmissa töissä, puikot kokoa 3,5 ja virkkuukoukku nro 2,5. Käyttöön menevät heti.

Historian havinaa

Olen onnekas ihminen. Elämässäni on säilynyt yksi paikka muuttumattomana, mummula. Varhaisimmat muistoni liittyy mummulaan ja mummuuni. Mummun paistamat lätyt omenahillon kanssa, takkatulen rätinä ja tuoksu nukkumaan mentäessä sekä leppoisa, ajaton tunnelma. Murrosiässä sain kokeilla siipiäni ja siellä tutustuin kesätyön tuomaan velvollisuuteen sekä vapauteen. Sukulaisten ja naapureiden ystävällisyys sekä yhteisöllisyys yllättää itseni vielä tänäkin päivänä. Sain taas viikonloppuna nauttia näistä tunnelmista.

omenoita riittää hilloon tänäkin vuonna

 Ruuan kanssa saa joskus vähän leikkiäkin, varsinkin jos sillä saa lapset syömään kasviksia. Tämä kyseinen kukkanen ei ole minun tekemäni, pääsin välillä valmiiseen pöytään :)

Illalla kun koko päivän on ollut ulkona, kaipaa jonkun hyvän kirjan sänkyyn (varsinkin kun pitää edelleen unikoulua kuopukselle). Äitini on saanut alle kymmenvuotiaana lahjaksi omalta äidiltään Virtasen kirjoittamat Seljan tyttöjen kirjasarjan. Olen jo useampaan kertaan lukenut kirjasarjan, mutta edelleen se viehättää. Elämän rauhallinen tahti sekä yhteisöllisyys kiehtoo, sekä muukin ajatusmaailma (Thalia-kerho sekä Maailmanparantajat). Miksei nykyään enää toimita niin?

Muistan kun lapsena sain lahjaksi (lahjan antajaa en muista) suklaisen nallen (niinkuin suklaapukki). Säilytin ja prässäsin kääreen ja nyt nalle palvelee kirjanmerkkinä yhdessä Seljan tyttöjen kirjassa.

Elonkorjuu

Syksy pukkaa päälle, joten on aika sadonkorjuun. Meillä poika nyppäsi koko sadon irti tänään. Ja lopputulos oli:

tämä on siis tuuman mittainen paprika!

hih... :)

Hartiahuivi

Tiskirätin yhteydessä mainitsin bambu-langasta tehdyn huivin. Sain siis kassillisen bambu-lankaa lahjaksi eikä ollut ongelmaa päättää mitä siitä halusin tehdä. Hyvä kun maltoin odottaa vieraiden lähtöä, bambu-puikoille lähti kolmiohuivi. Ohje-osviittaa hain Ullasta, lopulta huivista tuli ihan omanlainen.
 Tässä kuvassa huivi on vielä pingoituksessa, tällä hetkellä huivi on pyykissä kun poika päätti luututa sillä likaisen lattian... Käyttöön lähtee heti kun ilmat viilenee.

                                         huivin koko n. 150x75cm

Rusinakakku

Yhteen lapsuuteni makumuistoista kuuluu hyvin vahvasti rusinakakku. Äitini suosikki ja minunkin yksi suosikeistani. Taas tuli viikonloppuna huomattua että kyllä äiti tämän kakun leipoo paremmaksi kuin minä (onko se sitä suurta rakkautta mitä hän kakkuun lisää vai mitä minun kakustani puuttuu?), mutta joskus teen itsekin kakkua, tai laitan lapset asialle niinkuin tässä kakussa kävi. Alkuperäiseen kakkuun ei kuorrutus kuulu mutta tytöt välttämättä jotain kakun päälle halusivat. Kakun maku muuttuu sen mukaan käyttääkö kermaviiliä vai jugurttia, meillä tuo kermaviili on tainnut viedä voiton.

 2 dl kermaviiliä tai vastaavaa
 1 dl sokeria
 1,5 dl tummaa siirappia
 125 g voisulaa
 0,5-1 pkt rusinoita
 kanelia
 neilikkaa
 inkivääriä
 muskottia
 4 dl vehnäjauhoja
 1 tl soodaa


Sekoita aineet keskenään. Käytä mausteita oman mielen mukaan (0,5 tl on hyvä aloittaa) ja laita rusinoita niin paljon kun ehtii (ennenkun lapset ehtivät syödä kaikki). Rasvaa taikinassa on tarpeeksi, vuokaa ei tarvitse voidella. Paista uunissa noin tunti 175 asteessa.

Kuorrutteessa on Alku-karkkeja ja voita sulatettuna. Tuli  muuten tosi hyvää!

Pizzaa

Tästä tulee kaksi pellillistä pizzaa, toisen voi vaikka pakastaa (parasta pikaruokaa).

Pohja:
 4 dl lämmintä vettä
 1 pss kuivahiivaa
 1 tl suolaa
 1 tl sokeria
 8 dl vehnäjauhoja
 5 rkl öljyä

 Täyte:
 1 pkt yrtin makuista tomaattimurskaa
 2 pkt broilersuikaleita (Rainbow uutuus)
 1 prk ananaspaloja
 oliiveja, jalopenoja
 juustoraastetta



Sekoita suola ja sokeri lämpöisen veden joukkoon. Lisää puolet jauhoista hiivan joukkoon ja vatkaa veden sekaan. Vaivaa loput jauhoista taikinaan ja lisää viimeisenä öljy. Kohota lämpimässä paikassa liinan alla vajaa tunti.
 Jaa taikina kahteen osaan ja kauli kahdelle pellille. Levitä täytteet päälle ja paista kuumassa uunissa 225-250 asteessa vartti.

Unikoulu vol. 2

Tänään huomasin että unikoulua on kestänyt viikon verran. Viikkoon on mahtunut paljon huutoa, kiukkua mutta myöskin vähän unta. Ensimmäiset kolme yötä torkuin lastenhuoneessa, lasten patjalla. Se ei riittänyt että sain lohdutella pikkumiestä varpaiden kaivelujen välissä (mitä muutakaan pieni lapsi voisi tehdä keskellä yötä kun kaivaa varpaistaan nöyhtää irti) oli niskat ja selkä aamuisin aivan jumissa. Arkena joutuivat neitoset nukkumaan omissa sängyissään (äiti pääsi omaan sänkyyn) ja kuuntelemaan taistelua. Nyt nimittäin herra ei osaa nukahtaa ilman mammaa! Istuin siis tovin jos toisenkin lastenhuoneen tuolilla ja odottelin pojan nukahtavan. Helppoahan se olisi ollut jollei kissamme olisi mennyt tästä valvomisesta sekaisin ja vaatinut itsekin huomiota. Juoksenteli pitkin kämppää ja huuteli ruokaa. Välillä tuntui että nyt saa kaikki riittää, onneksi apu löytyi lähelta: pari levyä suklaata niin taas jaksaa ;)
 Tänään alkoi unikoulun toinen vaihe; pullo jätettiin pois (tai siis se nokkamuki). Olemme parina päivänä etsineet kyseistä nokkamukia kerran jos toisenkin (mikä siinä on niin vaikeaa pitää se yksi pullo tallessa tai hankkia toinen nokkis kaappiin varalle). Nyt päätin että saa riittää, ei enää nokkiksen metsästystä. Pikkumies kävi kylvyssä (sehän tunnetusti väsyttää), söi lautasellisen puuroa ja joi lasillisen maitoa. Sit sänkyyn. Odottelin isompaa huutoa, puolisen tuntia jaksoi rähistä kunnes uni vei voiton. Saas nähdä miten yön käy, kuinka kauan huutelee silloin.

Kunnon unia odotellessa (ja huomista reissua lasten kanssa).

Yksi suklaalevy, yksi suklaakarkkipussi ja kuusi suklaapatukkaa

Mitä tämä tarkoittaa? Sitä että meillä alkoi unikoulu ja tuon verran on suklaata mennyt tämän mamman masuun kahtena päivänä... Pikkumiehelle jäi tavaksi heräillä öisin ja vaatia maitoa. Ensin vaihdettiin tuttipullo pehmeänokkaiseen nokkamukiin. Mitään muutosta ei tapahtunut (paitsi että sain neuvolassa ja hammaslääkärissä sanoa että tuttipullo on jätetty pois). Sitten vaihtui iso pullo (3 dl) pieneen pulloon (1,5 dl). Hetkeen ei tullut muutoksia, kahdesta kolmeen kertaan herättiin öisin. Tämän kestin nipin napin. Viimeiset  viikot on mennyt torkkuessa, maitoa on saanut pinnasänkyyn kiikuttaa neljästä kuuteen kertaa yössä. Päivisin pikkumies syö mielestäni huonosti koska öisin saa ravintoa reilusti, öisin on sitten nälkä kun päivisin ei syö kunnolla. Kasvaa ja kehittyy neuvolan mukaan kuitenkin normaalisti.
Olen ajellut autolla ja käynyt kaupassa keräämässä kärryt täyteen ruokaa ilman lompakkoa. Seissyt koulun pihalla väärän oven takana vanhempain iltana ja kerran jopa unohtanut lapsen autoon kauppareissulla. Nyt saa siis valvominen loppua ennenkun teen jotain pahempaa.
 Kun miehellä alkoi työvuorot totesin että nyt alkaa valvomiset. Tytöt nukkuvat meidän sängyssä, mies torkkuu pari aamuyön tuntia kissan kanssa sohvalla kunnes pääsee omaan sänkyyn nukkumaan kun tytöt herää aamulla ja minä olen lastenhuoneessa.
 Ensimmäinen yö meni odotetusti. Illalla nukahti totutusti pullon kanssa (nukahtaessa saa vielä maitoa, ihan kokonaan sitä ei siis otettu pois). Maito vaihtui veteen ensimmäisellä herätyskerralla. Silittelin ja rauhoittelin. Torkuin ja lohduttelin. Tarjosin vesipulloa ja unilelua lohdutuksiksi. Aamulla join pannullisen kahvia. Viimeyönä jäi suurin taistelu käymättä, näyttää hyväksyneen veden mutta itkeskelee kumminkin maidon perään. Päivisin kertoo maidosta ja pyörittää päätään, haluaa kertoa mitä yöllä tapahtuu. Itsellä särkee päätä, kahvista, suklaasta ja valvomisesta johtuen. Pinna kireällä ja kaikki tavarat hukassa (itku meinasi tulla kun maitopulloa päiväunille etsittiin). Ensiyön ajattelin vielä näillä järjestelyillä jatkaa, huomenna haluan palata omaan sänkyyn. Saas nähdä koska saan nukkua yön herättämättä, siihen taitaa vierähtää vielä tovi...

Täytekakku

Tein anopin synttäreille gluteenittoman kakun. Koska tarkoitus oli tehdä pieni kakku päätin kokeilla kakkupohjan paistoa mikrossa. Käytin Tupperwaren Ultra Pro 1,5 litraista astiaa paistovuokana. Minusta pohja onnistui loistavasti!

Kakkupohja
 2 munaa
1,5 dl sokeria
 1 dl perunajauhoja
 2 dl gluteenitonta jauhoseosta
 1,5 tl leivinjauhetta
 30 g margariinia
 1 dl kiehuvaa vettä

Munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Kuivat aineet keskenään yhteen ja siivilän läpi vaahtoon. Margariini ja voi lopuksi nopeasti sekoittaen ettei kananmunat kypsyy epätasaisesti. Kaada vuokaan ilman voiteluita, hyvin lähtee irti ilmankin. Paista ilman kantta ensin 50% mikron tehoista 4 minuuttia, sen jälkeen 2 min 30 sek täydellä teholla. Unohda hetkeksi mikroon ja anna pohjan jäähtyä kunnolla ennen kumoamista.

 Kostutukseen käytin maitoa, mehu käy myös hyvin. Pohja vaatii PALJON kostutusta! Itse laitoin reilusti mut silti jäi todella kuivaksi.

Täytteeksi tein valmiista pussista vadelma moussea ja pilkoin banaania joukkoon.

 Kuorrutukseen vaahdotin kerman, lisäsin rahkaa sekä sokeria. Värjäsin auringon keltaiseksi (pursotukset meni vähän penkin alle joten jouduin soveltamaan koristelut kaapista löytyvillä asioilla).

Leipää ja sämpylöitä

Välillä tulee sellainen leivän himo ettei siihen auta muu kuin itsetehty leipä. Monet vierastavat leivän tekoa, itse en ymmärrä miksi. Leivän teko ei ole ydinfysiikkaa vaan mutu-tuntumaa, mielikuvitusta sekä kaappien tyhjennystä. Mulla on yksi resepti ja sen pohjalta teen useimmat leivät ja sämpylät. Se menee näin:

Leipätaikinani:

5 dl nestettä
1 pkt hiivaa
suolaa
sokeria
jauhoja
rasvaa

näissä sämpylöissä käytin:

5 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
n.1 rkl hunajaa
1 dl vehnäleseitä
2 dl ohrajauhoja
7 dl vehnäjauhoja
4 rkl rypsiöljyä

Sekoitin lämpimään veteen suolan, hunajan, leseet, ohrajauhot sekä kuivahiivan. Vehnäjauhojen tarkkaa määrää en osaa sanoa, laitoin niitä sen verran että taikina tuntui tukusan pehmeältä. Lopuksi lisäsin öljyn. Taikina sai kohota reilun puolisen tuntia. Kohonneesta taikinasta tein tasakokoisia palasia, pyöritin palloiksi ja laitoin uudelleen kohoamaan pellille pyyhkeen alle. Parisataa astetta noin kymmenisen minuuttia. Parasta heti voin kans, pakastaminen onnistuu hyvin.

Tumma hiivaleipä

1 prk kermaviiliä
1 dl vettä
0,5 pss kuivahiivaa
2 rkl hunajaa
0,75 tl suolaa
ruisjauhoja.

Lämmitin kermaviilin sekä veden lämpöiseksi. Maustoin ja tein löysän taikinan. Kohotin sämpylöiden kanssa yhtä aikaa, noin puolisen tuntia.  Kippasin kohonneen taikinan sen enempää vaivaamatta leipävuokaan. Jätin leipätaikinan kohoamaan ja unohdin sen (sämpylöitä syödessä). Taisi olla liinan alla puolisentoista tuntia. Matalassa lämmössä uunissa (150○ tunnin verran. Maistuu paremmalle seuraavana päivänä.

Ongelmia tietokoneen kanssa

En sitten millään saa kuvia liitettyä teksteihin. Millään keinoin.
Juttua on tulossa kunhan pääsen yhteisymmärrykseen koneiden kanssa...

Arjen aarteet: pikaruokaa

Kanakeitto

Arjen yksi aarteista on nopeat ja hyvät ruuat! Tämä on yksi suosikeistani koska se kelpaa myös muulle perheelle.

400 g  broilerin jauhelihaa (suikaleitakin voi käyttää)
vettä
1-2 kpl kanaliemikuutiota
n 500-1000 g kasvissuikaleita ja perunasuikaleita
0,5-1 pkt sulatejuustoa

Paista lihat (käytä kattilaa jos mahdollista). Lisää vesi, liemikuutio sekä pakasteet. Keitä kunnes kasvikset ovat melkein kypsiä eli noin 10 minuuttia. Lisää juusto ja sekoittele kunnes juusto sulaa. Parempaa seuraavana päivänä.

Tiskirättejä

Sain keväällä lahjaksi kassillisen bambu-lankaa. Puikoille päätyi heti huivi josta kerron myöhemmin. Jäljelle jääneistä langoista halusin tehdä jotain vielä itselleni. Koska keskeneräisissä (niistäkin vielä myöhemmin) on pari isompaa työtä, halusin tehdä jotain nopeaa. Mikä muu sulostuttaisi arkea paremmin kuin  tiskirätit (kukaan muuhan ei sellaista paljon käytä tässä taloudessa).. Yksi siis jo täysin valmis, toinen vielä puikoilla.. Katsotaan josko jossain vaiheessa tekisin vähän vaativampiakin neuloksia aikaiseksi

Tässä siis sekä valmis työ (pidennetty helmineule ja reunavirkkaukset) ja puikoilla ainaoikea

Uuniko kaiken kaunistaa, pöh!

Päätettiin tyttöjen kanssa leipoa pikkuleipiä. Halusin kokeilla uutta pursotin pussiani ja isoa tyllaa joten tein pursotettavan taikinan. Hetken jouduin etsimään ohjetta enkä löytänyt oikein hyvää joten yhdistelin eri ohjeita ja lopputuloksena tein seuraavaa:

200 g margariiniä
0,75 dl sokeria
1 muna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Margariini sokerin kans vaahdoksi, muna joukkoon sekä kuivat aineet.

Tuli muuten kaunis taikina ja tyttöjen kanssa ihailtiin purotuksia:

Kymmenisen minuuttia parissa sadassa asteessa ja lopputulos oli:

Voitte varmaan kuvitella tämän mamman sanat kun uunista kolme pellillistä tällaisia nostin pois...
No, josko suklaalla ja nomparelleilla lapset nämä koristelevat niin kehtaa tarjota muillekin (hyviä kumminkin ovat!)

Kolmekymppisen kolmen lapsen äidin arkea

Olen jo pitkään miettinyt blogin pitoa. Toisaalta olen käsittömän huono tietokoneiden kanssa mutta viehätys siitä että saa jakaa ajatuksiaan ja tekemisiään muille voitti. Tässä siis ollaan.
Pyöritän viisi henkisen perheen taloutta. Olen siis kunnollinen kotiäiti. Vanhemmat lapset (tytöt) ovat jo koulussa (ekalla ja eskarissa), yksivuotias herra pitää äidin päivät (ja yöt!) kiireisinä. Arkeen mahtuu siis kaikenlaista ja välillä vähän enemmänkin. Kaiken tämän mahdollistaa töissä käyvä Mies.

Muutama fakta minusta:
1) haluan olla maailman paras äiti
2) taistelen jatkuvasti masennusta vastaan
3) stressin purkuna käytän leipomista
4) inhoan siivoamista
5) yritän saada itseni normaalipainoiseksi

eli siis oravanpyörässä elellään...